Otsikko kuulostaa ihan kehnon kauhuleffan nimeltä. Teimme tosiaan reilu viikko sitten pienellä vaihtariporukalla viiden päivän reissun Skotlantiin. Matkareittimme oli Crewe-Edinburgh-Inverness-Drumnadrochit (Loch Ness)-Inverness-Glasgow-Crewe ja Edinburghissa vietimme yhden yön samoin kun Drumnadrochitin kylässä Loch Nessin rannalla ja viimeiset kaksi yötä Glasgowssa.
Keskiviikkoaamuna Edinburghin junassa hihkuimme kilpaa ruotsalaisten kanssa, kun maisema rupesi vaihtumaan vihreästä valkoiseksi ja lehtipuut havuversioiksi. Samaan hengenvetoon pohdimme, että ihan tosissaanko sytymme näin paljon samoista maisemista, joita VR:n ikkunoista saa kyllä katsella ihan sielunsa kyllyydestä. Pitääpä muistaa tämä kotimatkalla.
Edinburgh pisti panokset korkealle heti reissun alkuun. Kaupunki otti meidät vastaan aurinkoisena ja kiireettömänä. Majoituimme kaupungin suurehkossa vanhassa kaupungissa ja saimme siellä lähes koko päivän kulumaan. Junaradan toiselle puolen, uudempaan keskustaan, suuntasimme vain katsastamaan joulutorin, nautiskelemaan gluhweinista sekä maailmanpyörän maisemista. Päivän teemana oli muuten pelkojen voittaminen, korkeanpaikankammoinen kreikkalainen kaverimme uskaltautui maailmanpyörään, minä söin caesarsalaattia ensi kertaa vuoden 2012 case ruokamyrkytyksen jälkeen ja jäi vain yhden shotin päähän, että toinen ruotsalaisista olisi suostunut meidän muiden parturoitavaksi. Niin ja käytiinhän me morjestamassa Dolly-lammasta National Museum of Scotland:ssa. Oli muuten hieno paikka, kaikenlaisia juttuja mitä pääsi kokeilemaan ja ylipäätään oli muutakin kuin muinaisia esineitä vitriinissä toisin kuin esim. British Museumissa Lontoossa. Illallisella maisteltiin sitten Dollyn jälkeläisiä (joita ei muuten oikeasti taida olla) haggiksen muodossa. Tämä perinneherkkuhan kypsytetään lampaan vatsalaukussa ja siinä on kaurahiutaleiden kaverina mm. lampaan maksaa, keuhkoa ja sydäntä. Mmmm. Suu tuntuma oli mustamakkaramainen (mikä adjektiivi) ja maku hmm ihan siedettävä, mutta kaksi haarukallista riitti. Maistelun hetkellä emme siis vielä tienneet mitä olimme syömässä ja hyvä niin. Uutta case ruokamyrkytystä hieman odottelin, mutta jäi toistaiseksi kokematta.
Torstaiaamuna uusi kolmetuntinen junassa kohti Pohjois-Skotlantia ja Invernessia. Junasta hypätessä alettiin jo olla maaseudulla, mutta otimme vielä parinkymmenen minuutin bussin Drumnadrochitin kylään, joka oli aivan Loch Nessin rannalla. Kylästä löytyi tosiaan vähän asutusta, majatalo ja hotelli ravintoloineen sekä huoltoasema, jonka yhteydessä oli kauppa. Torstaina päädyimme vain illastamaan (yllättäen) hotellin ravintolaan sekä pelaamaan lautapelejä majatalomme oleskelutilaan. Majatalossa työskennellyt espanjalainen suositteli kyllä hiippailemista lähistöllä olevaan vanhaan linnaan yöaikaan, mutta se jäi näiltä pupupöksyiltä väliin säkkipimeässä kylässä, joka muistutti jo muutenkin loistavaa lähtökohtaa kunnon kauhuleffalle. Perjantaina kävimme sitten päivänvalossa katsastamassa tämän Urquhartin linnan, joka oli aikoinaan rakennettu Loch Nessin rantaan. Linnoituksen yhteydessä oli uimarannan tapainen ja ajattelimme että jotain jännää on tehtävä jossei hirviötä satu näkymään joten hörppäsimme vettä legendaarisesta järvestä. Eikä vieläkään vatsaoireita. Kotiin palatessa näin kyllä epämääräisen yksinäisen pilviharson tapaisen leijuvan järven päällä ja olen aika varma että Nessie oli tullut kummittelemaan.
Glasgow ei antanut meille ihan yhtä iskevää ensivaikutelmaa kuin Edinburgh. Kaupunki oli huonolla tavalla modernimpi kuin Edinburgh, jotenkin kolkko, hostellimme sijaitsi juna-asemaan nähden toisella puolen kaupunkia vaikka luulimme varanneemme sen läheltä ja no, itse hostelli, sanotaan että putka veisi hinta-laatusuhteellaan voiton. Aina ei voi onnistaa hostellien kanssa ja nyt on pohjanoteeraus koettuna. Huterat sängyt, ruskeat lakanat, kalterit ikkunoissa, tunkkainen tupakansavuinen ilma, likaiset lattiat, jääkylmät vessat, varastohuoneeseen raivattu oleskelutila ym. Oli meillä sentään palju, johon en kyllä olisi upottanut edes pikkuvarvastani. Noniin se siitä, muuten kaupunki vaikutti panostaneen pääasiassa shoppailuun, toimistoihin ja biletykseen. Mitään kaunista katseltavaa keskusta-alue ei ollut, mutta mukavaa suurkaupungin sykettä kuitenkin. Sunnuntaina kävimme Glasgown yliopiston alueella, jonka ympäristö miellytti silmää jo paljon enemmän. Yliopisto liittyy kuulemma Harry Potteriin, hieman epäselväksi vain jäi onko siellä oikeasti kuvattu jotain vain onko se vain toiminut inspiraationa Tylypahkalle. Vaikuttavan näköinen paikka joka tapauksessa. Sunnuntain päätimme reissun ehdottomasti parhaaseen ateriaan kreikkalaisessa tapas-paikassa. Vatsa täynnä halloumia ja tzazikia oli mukava hypätä viimeiselle kolmen tunnin junamatkalle kohti Crewea. Enpä olisi uskonut, että voisin olla niin iloinen päästessäni nukkumaan ''omaan'' natisevaan sänkyyni ja peseytymään suihkussa, jota poikaystäväni kuvaili ''sama kun peseytyisi jollain vesipyssyllä, enkä puhu nyt mistään super soakerista''. Oi sitä ilon ja onnen päivää 15 yön päästä kun pääsen oikeasti omaan sänkyyn ja suihkuun!
Reissussa rähjääntyminen alkaa riittää tältä erää. Tämä viikko on viilattu esseitä palautuskuntoon ja pari päivää pitäisi vielä jaksaa lukea tenttiin. Väliin on onneksi mahtunut esimerkiksi perinteinen hollantilainen Sinterklaas ilta lahjanvaihtoineen (ja ''perhe''valokuvineen). Keskiviikkona päästiin vihdoin taas pelaamaan korista ja vieläpä kotisalissa. Tunnelma oli korkealla ja peli tiukka, mutta osaamisen taso on mitä on ja päästettiin vastustaja ikävästi ohi viimeisillä minuuteilla. Vielä olisi ensi viikolla yksi peli jäljellä (jos sitä ei satuta perumaan viime hetkellä kuten kahta edellistä vieraspeliä) ja sen jälkeen seuraavassa korismatsissa pääsenkin jo taas pukemaan päälle tuttua mustaturkoosia!
Ai niin sattuipa tuossa menneellä viikolla semmoinen juttu, että mut valittiin ensi vuodeksi Liikunnan Riemun puheenjohtajaksi. Ihan huikea kunnia (vaikka perinteisesti vastaehdokkaita oli nolla) ja paljon puuhaa ensi vuodelle rakkaan seuran parissa. Pieni koti-ikävä saattoi hetkellisesti iskeä kun seurasin tuttujen naamojen hyörimistä Periscope-lähetyksessä. Mistä päästäänkin siihen, että WTF kaksi viikkoa jäljellä! Älkää ihmetelkö, jos ajankohtaisia kuulumisia ei tule ennen kuin istun Heathrown lentokentällä odottamassa koneen vaihtoa.. Muutama asiapitoisempi postaus on kyllä jo julkaisuvalmiina. Kaikki nyt vaan irti viimeisistä viikoista!!
Sincerely yours,
Sanna
Torstaiaamuna uusi kolmetuntinen junassa kohti Pohjois-Skotlantia ja Invernessia. Junasta hypätessä alettiin jo olla maaseudulla, mutta otimme vielä parinkymmenen minuutin bussin Drumnadrochitin kylään, joka oli aivan Loch Nessin rannalla. Kylästä löytyi tosiaan vähän asutusta, majatalo ja hotelli ravintoloineen sekä huoltoasema, jonka yhteydessä oli kauppa. Torstaina päädyimme vain illastamaan (yllättäen) hotellin ravintolaan sekä pelaamaan lautapelejä majatalomme oleskelutilaan. Majatalossa työskennellyt espanjalainen suositteli kyllä hiippailemista lähistöllä olevaan vanhaan linnaan yöaikaan, mutta se jäi näiltä pupupöksyiltä väliin säkkipimeässä kylässä, joka muistutti jo muutenkin loistavaa lähtökohtaa kunnon kauhuleffalle. Perjantaina kävimme sitten päivänvalossa katsastamassa tämän Urquhartin linnan, joka oli aikoinaan rakennettu Loch Nessin rantaan. Linnoituksen yhteydessä oli uimarannan tapainen ja ajattelimme että jotain jännää on tehtävä jossei hirviötä satu näkymään joten hörppäsimme vettä legendaarisesta järvestä. Eikä vieläkään vatsaoireita. Kotiin palatessa näin kyllä epämääräisen yksinäisen pilviharson tapaisen leijuvan järven päällä ja olen aika varma että Nessie oli tullut kummittelemaan.
Glasgow ei antanut meille ihan yhtä iskevää ensivaikutelmaa kuin Edinburgh. Kaupunki oli huonolla tavalla modernimpi kuin Edinburgh, jotenkin kolkko, hostellimme sijaitsi juna-asemaan nähden toisella puolen kaupunkia vaikka luulimme varanneemme sen läheltä ja no, itse hostelli, sanotaan että putka veisi hinta-laatusuhteellaan voiton. Aina ei voi onnistaa hostellien kanssa ja nyt on pohjanoteeraus koettuna. Huterat sängyt, ruskeat lakanat, kalterit ikkunoissa, tunkkainen tupakansavuinen ilma, likaiset lattiat, jääkylmät vessat, varastohuoneeseen raivattu oleskelutila ym. Oli meillä sentään palju, johon en kyllä olisi upottanut edes pikkuvarvastani. Noniin se siitä, muuten kaupunki vaikutti panostaneen pääasiassa shoppailuun, toimistoihin ja biletykseen. Mitään kaunista katseltavaa keskusta-alue ei ollut, mutta mukavaa suurkaupungin sykettä kuitenkin. Sunnuntaina kävimme Glasgown yliopiston alueella, jonka ympäristö miellytti silmää jo paljon enemmän. Yliopisto liittyy kuulemma Harry Potteriin, hieman epäselväksi vain jäi onko siellä oikeasti kuvattu jotain vain onko se vain toiminut inspiraationa Tylypahkalle. Vaikuttavan näköinen paikka joka tapauksessa. Sunnuntain päätimme reissun ehdottomasti parhaaseen ateriaan kreikkalaisessa tapas-paikassa. Vatsa täynnä halloumia ja tzazikia oli mukava hypätä viimeiselle kolmen tunnin junamatkalle kohti Crewea. Enpä olisi uskonut, että voisin olla niin iloinen päästessäni nukkumaan ''omaan'' natisevaan sänkyyni ja peseytymään suihkussa, jota poikaystäväni kuvaili ''sama kun peseytyisi jollain vesipyssyllä, enkä puhu nyt mistään super soakerista''. Oi sitä ilon ja onnen päivää 15 yön päästä kun pääsen oikeasti omaan sänkyyn ja suihkuun!
Reissussa rähjääntyminen alkaa riittää tältä erää. Tämä viikko on viilattu esseitä palautuskuntoon ja pari päivää pitäisi vielä jaksaa lukea tenttiin. Väliin on onneksi mahtunut esimerkiksi perinteinen hollantilainen Sinterklaas ilta lahjanvaihtoineen (ja ''perhe''valokuvineen). Keskiviikkona päästiin vihdoin taas pelaamaan korista ja vieläpä kotisalissa. Tunnelma oli korkealla ja peli tiukka, mutta osaamisen taso on mitä on ja päästettiin vastustaja ikävästi ohi viimeisillä minuuteilla. Vielä olisi ensi viikolla yksi peli jäljellä (jos sitä ei satuta perumaan viime hetkellä kuten kahta edellistä vieraspeliä) ja sen jälkeen seuraavassa korismatsissa pääsenkin jo taas pukemaan päälle tuttua mustaturkoosia!
Ai niin sattuipa tuossa menneellä viikolla semmoinen juttu, että mut valittiin ensi vuodeksi Liikunnan Riemun puheenjohtajaksi. Ihan huikea kunnia (vaikka perinteisesti vastaehdokkaita oli nolla) ja paljon puuhaa ensi vuodelle rakkaan seuran parissa. Pieni koti-ikävä saattoi hetkellisesti iskeä kun seurasin tuttujen naamojen hyörimistä Periscope-lähetyksessä. Mistä päästäänkin siihen, että WTF kaksi viikkoa jäljellä! Älkää ihmetelkö, jos ajankohtaisia kuulumisia ei tule ennen kuin istun Heathrown lentokentällä odottamassa koneen vaihtoa.. Muutama asiapitoisempi postaus on kyllä jo julkaisuvalmiina. Kaikki nyt vaan irti viimeisistä viikoista!!
Sincerely yours,
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti