Paluu ruotuun

ja muita iltapäivälehtien vetäviä otsikoita heti uudenvuoden jälkeen. Ja kesän koittaessa. Ja kesän jälkeen. Itse heitin tämän kliseisen fraasin ilmoille tämän viikon maanantaina. Parin viikon lähes täyspäiväisen vetelehtimisen jälkeen naamalle läsähti fakta, että koulutehtävien deadlinet häämöttävät kolmen viikon päässä. Akateemisesti pätevää englannin kielistä tekstiä pitäisi olla siihen mennessä sorvattuna noin viiden tuhannen sanan edestä minimoiduin kielioppivirhein.

Eihän siinä, tuumasta toimeen. Maanantai alkoi luennolta lintsaamisella ja pääkopan tyhjentämisellä viiden blogitekstin verran. Kyllä sitä muutakin tekstiä kai vähän tuli tehtailtua. Koko viikko jatkui samalla teemalla: käynnistymisvaikeuksia, mutta tulipahan tehtyä jotain. Nyt sunnuntai-iltana sain jopa pienen inspiraation, mutta aika ja energiavarastot loppuu auttamattomasti kesken kun aloittaa hommat iltaseitsemältä. No mutta hei, eikö maanantai olekin se paras päivä palata taas ruotuun! Kreikkalainen ystäväni heitti äsken tähän liittyen rohkaiseva lausahduksen (joka on kyllä muutenkin hänen joka kolmas lauseensa) ''Don't worry''. Aika huoleton olen kyllä omaksi itsekseni ollutkin, kai se kuuluisa pohjalainen työmoraali ei vain tahdo antaa periksi.

Onks tää se kun lemmikit ja omistajat alkaa muistuttaa toisiaan?

Nyt kun nerokkaan otsikon sanoma on purettu voin sujuvasti siirtyä muihin aiheisiin. Kuten meidän loistokkaaseen mission possibleen, kauden tokaan korismatsiin ja jouluostoksiin Chesterissa. Mission possible kuulostaa hauskimmalta joten pidetään jännitystä vielä hetki yllä. Keskiviikkona ajelimme tosiaan Manchesteriin pelaamaan kauden tokaa korismatsia. Lähtökohdat olivat jälleen huikaisevat: 6 pelaajaa, eksyminen matkalla jonka johdosta 12min aikaa lämmitellä, ei yhtään kunnon joukkuetreeniä sitten edellisen pelin sekä kadonneiden pelipaitojen saapuminen pesemättöminä poikien joukkueelta. Mitä sitä pienistä. Edellisen postauksen pohdinnoista inspiroituneena päätin ottaa homman vähän vähemmän vakavasti tällä kertaa. Se kannatti, ei olisi muuten pääkoppa kestänyt kaverin 18 pisteen johtoa ekan erän jälkeen ja 98-50 loppulukemia. Minkkien perinteinen murskatappiopelien tavoite kävi kyllä sopivasti toteen. Kotimatkalla tutkailin pöytäkirjaa ja huomasin, että olin paininut koko ottelun ajan toista suomalaista vastaan mutta tämä ei sattunut käymään ilmi ottelun aikana. Pitää varmaan alkaa varmuudeksi kiroilemaan suomeksi ettei vahinko pääse toistumaan.

 

Kun pelireissulta päästiin kotiin kaverit odottivat jo valmiina kokomustissa jätesäkkien kanssa. Koko viikon kohokohta eli mission stealing a christmastree oli käsillä. Ei olla vieläkään selvillä tehtiinkö oikeasti laittomuuksia vai päteekö tääläkin jokamiehenoikeus. Ihkaoma joulupuu saatiin kuitenkin hankittua läheisestä metsiköstä. Kävi kuitenkin niin hassusti, että jouduimme toteamaan etteivät lehtipuun oksat kestä maljakossa puolta vuorokautta pidempään. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan torstaina lähdettiin uudelle ryöstöretkelle. Tällä kertaa löydettiin havuinen versio, joka oli ihan oikeasti pieni puu. Ilta meni ruotsalaista glögiä nautiskellessa ja kuusenkoristeita askarrellessa. Voi olla, että sama kaava joudutaan toistamaan vielä muutamaan otteeseen ennen kuin pääsemme nautiskelemaan edes ennenaikaista jouluateriaamme.


Illalla mennään, illalla mennään



Kuusivarkaisiin, kuusivarkaisiin

ou jee

 





Ethän kerro kellekään

Kaikesta joulutohinasta inspiroituneena oli sitten pakko lähteä Chesteriin jouluostoksille lauantaina. Oikeasti otin hommaan viikolla jo pienen varaslähdön internetin ihmeellisessä maailmassa, sillä tiesin että kaikkia lahjoja en kuitenkaan saisi laukkuuni mahdutettua. Tarkoitus oli myös käydä paikallisella pop up -torilla, joka järjestetään kerran kuussa. Bongasin mainoksen jo ensimmäisellä Chesterin visiitillämme syyskuussa ja nyt vihdoin pääsin sinne. Voi mikä pettymys se sitten olikaan. Vajaa parikymmentä myyjää ja tarjonta vastasi Lapuan toria kauniina kesäpäivänä. Jos joku ei ymmärtänyt vertauskuvaa niin ei tarjonta ei todellakaan vastannut odotuksiani tai tarpeitani eikä yhtäkään pop up-toria, joissa olen Suomessa vieraillut. Vai olisiko joku halunnut hamahelmi pokemoneja tai röyhelöessuja? Nielin pettymyksen ja hoitelin ostokset lopulta kaupungin keskustassa ja outlet-kylässä. Kaupungin joulutori oli erittäin kaunis eikä läheskään niin täyteen ammuttu kuin Manchesterin vastaava viikkoa aiemmin, sille peukku.

Nyt painun vällyjen väliin katsomaan rästi-Salkkarit ja keskittymään tulevaan viikkoon. Keskiviikkoaamuna on lähtö Skotlantiin koko loppuviikoksi eli kuulumisia päivittelen varmaan sitten reissun jälkeen.

Kind regards,

Sanna

Marraskuu - ei mandoliinipuuta mutta mieluinen vieras

5. marraskuuta oli juhlan päivä! Suomessa silloin ei tosin taideta juhlia mitään. Koko Britannia taas juhlii Bonfire nightia syystä joka ei ahkeran wikipedian opiskelun jälkeenkään minulle täysin selvinnyt. Minä taas juhlin heti herätyskellon pimputuksen tunkeutuessa uniini aamuseitsemältä lauantaiaamuna. Niin miksi? No siksi, että tiesin poikaystäväni jo liitelevän sinivalkoisin siivin kohti Manchesterin lentokenttää. Hän oli nimittäin vihdoin tulossa kylään ja vieläpä kokonaiseksi viikoksi. Täytyy todeta, että vaikka tämä vaihdossa olo on ainutlaatuista ja upeaa ja muita ylistyssanoja niin onhan se nyt outoa olla reilun seitsemän vuoden seurustelun jälkeen yhtäkkiä erossa melkein pari kuukautta putkeen.

Viikon tavoitteena oli reissata vähän, syödä paljon ja vain nauttia toisen läsnäolosta ja arjen pienten asioiden jakamisesta. Niin ja mahduttaa kaksi tällaista mörköä melko onnettomaan 80cm:n sänkyyni. Kaikkien perään voi vetää check-merkin nyt viikon jälkeen. Kävimme Liverpoolissa syömässä ja toteamassa Bonfire Nightin ilotulitukset pieneksi pettymykseksi, tallustamassa Lontoon läpi ristiin rastiin kahdessa ja puolessa päivässä ja viimeistelemässä jouluostokset Manchesterissa. Noiden välissä kävin itse vähän koulua ja poikaystävä tutki sillä välin väliaikaista kotikaupunkiani, teimme iltakävelyitä, katsoimme leffoja, hengasimme parina iltana vaihtarikavereiden kanssa ja söimme pelkästään tosi hyvää ruokaa. Kuinka nautinnollista olikaan olla tekemättä minkäänlaisia kompromisseja ja matkustaa toiselle puolen kaupunkia parhaan burgerin perässä ja vedettyä sushiöverit kenenkään kauhistelematta. Kaikki epäolennaiset kuulumiset kuluneiden kuukausien varrelta purkautuivat pikkuhiljaa. Sunnuntaiaamuna heippoja sanoessa fiilistelin, että yhteinen aika tuli käytettyä tehokkaasti eikä tuntunut, että se olisi loppunut kesken. Onnellinen ja onnekas fiilis pyyhki haikeuden mielestä melko nopeasti. Mietiskelin myös, että vaikka olisi tarjottu mahdollisuus hypätä koneeseen siinä hetkessä, en minä siihen vielä olisi ollut valmis. Eipä tässä olekaan kuin tasan viisi viikkoa kotiinpaluuseen. Hurrrjaa!

Täällä on jo täydet joulumeiningit päällä. Lontoossa oli toinen toistaan upeampia jouluvaloja joka paikassa ja Manchesterissa ehdittiin käväistä jo joulutorillakin fiilistelemässä. Aivan upeaa ja niin paljon suurempi panostus kuin Suomessa, mutta kyllä sitä kevyttä lumipeitettä tai edes räntäsadetta jouluvalojen loisteessa jotenkin vain kaipaa. Otetaan nyt kuitenkin kaikki irti näistä joulunalustunnelmista ja arvostetaan kotimaan vuodenaikoja taas ensi vuonna entistä enemmän.

Tämän viikon olen päättänyt panostaa opiskeluun ihan tosissaan. Aion pistää final assignmenttini hyvälle alulle ja pyhittää oikeasti aikaa itsenäiselle opiskelulle. Deadlinet odottavat joulukuun ekalla viikolla ja mitä vähemmän korjattavaa tehtävistäni tulee, sitä enemmän saan keskittyä vain reissaamiseen ja kavereiden kanssa olemiseen viimeisinä viikkoina täällä. Ensi viikolla matkaamme neljäksi päiväksi kiertämään Skotlantia neljän lempparityyppini täältä kanssa. Ihan mahtava reissu varmasti tulossa. Kotiin ei ole tulemista ennen kuin hirviö on bongattu.

Kind regards,

Sanna

When in Dublin...

Meillä marraskuun ensimmäinen viikko kulki koulussa nimellä Crewe week, mikä tarkoitti itsenäisen opiskelun viikkoa viikkoa. Jotain vapaaehtoisia työpajoja olisi kai ollut, mutta vapaaehtoinen = vapaa vaihtariporukassa. Päätettiin porukalla ottaa ilo irti vapaista ja halvoista lentolipuista ja matkata kolmeksi yöksi Dubliniin.

Ennakkosuunnitelmissa ei ollut oikeastaan muuta kuin Halloweenin juhliminen maanantaina 31. lokakuuta ja Guinnessin tehtaalla vierailu. Sunnuntaina saapumisen ja aamupalan (allekirjoittaneella päivän kolmannen...) jälkeen porukka jakautui kahtia ja itseäni kiehtoi enemmän Dublinin eläintarha enemmän kuin päiväkaljat sillä hetkellä. Eläintarha olikin ihan huippu ainakin suomalaisen näkökulmasta. Eläimet olivat paljon paremmin nähtävissä kuin Korkeasaaressa ja nähtävissä oli enemmän eksoottisia eläimiä. En tiedä johtuiko liian aikaisen aamuherätyksen aiheuttamasta koomasta vai oikeasta viihdearvosta, mutta olisin voinut tuijotella apinoiden leikkejä tunteja.

Maanantaina lähdettiin tutustumaan kaupunkiin vähän tarkemmin ja todettiin keskusta suuremmaksi kuin kuvittelimme. Dublin ei ole omaan silmääni mikään perinteisin eurooppalainen pääkaupunki, toki joitain korkeita uudenkarheita rakennuksiakin löytyy, mutta pääasiassa ulkoasu on melko rosoinen ja elämää nähnyt. Mielestäni tämä oli kuitenkin lähinnä hyvä juttu, ei tiennyt yhtään mitä kulman takaa löytyy ja rakennusten kivijalat olivat täynnä mielenkiintoisia putiikkeja ja ravintoloita. Kaupungin keskellä virtaava joki ja sen monet sillat olivat hyvin kauniita.

...do what dubliners do (=drink Guinnes). Maanantai-iltapäiväksi olimme ostaneet liput Guinnessin tehtaalle tutustumiskierrokselle. Todettakoon tässä kohtaa, että meikämimmi ei vieläkään nauti oluen juonnista, mutta olihan tuo nyt semmoinen must-juttu kun Dublinissa ollaan ja kun kaikki kaveritkin meni. Tehtaan yhteyteen on rakennettu museon tapainen, jossa on tietoa firman historiasta, oluen valmistuksesta, vanhoista mainoksista ym. Tietysti olutta pääsee myös maistamaan. Yhdessä kerroksessa opastettiin oikeanlaiseen maistelutekniikkaan ja itsekin tyhjensin tuon noin desin vetoisen olutlasin. Viimeisenä pisteenä kierroksella päästiin sitten opastettuna täyttämään täydellinen lasi Guinnesia ja saatiin oikein diplomitkin. Pitääpä muistaa päivittää CV.

Illan ohjelmassa oli vetää halloweenasut niskaan ja lähteä etsimään bileitä. Todettiin, että Spaissarit olisivat tarvinneet hieman tekoverta ja suolenpätkiä sulautuakseen joukkoon mutta ei se menoa haitannut. Enemmän menoa haittasi se, että kaikki olivat kuulemma juhlineet Halloweenia jo viikonloppuna eivätkä ''oikeana'' päivänä eikä kovin kummoisia bileitä lopulta löytynyt. Irkkupubissa hengailu toimi mielestäni kyllä ihan hyvin, edellisenä päivänä klubien jonoissa olisi varmaan saanut värjötellä hyvän tovin.

Tiistaina ajattelimme tarvitsemamme raikasta ilmaa ja suuntasimme bussilla Dublinin satamaan. Raikasta ilmaa ja merituulta olikin tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Pilkkihaalarit sattuivat jäämään kotiin, joten tyydyimme lounastamaan, ottamaan nopeat kuvat aallonmurtajalla, syömään vielä belgialaiset vohvelit ja hyppäämään taas bussiin. Loppuiltaan kuului päikkärit hostellin lattialla siskonpedissä ja illastaminen koko porukalla ensimmäistä kertaa reissun aikana.

Keskiviikkona meillä oli iltapäivälento, joten ohjelmassa oli enää viimeisten tuliaisten shoppailua ja pikainen lounas. ''Kotiin'' paluu tuntui reissun jälkeen harvinaisen hyvältä. Kun ollaan 11 eri kulttuureista tulevan kanssa neljä päivää reissussa hauskanpito on taattu, mutta niin on myös 11 erilaista toivetta päivän ohjelman, ruokapaikkojen ja pissahädän ajoittumisen suhteen. Ollaan aika asian ytimessä.

Täytyy muuten todeta, että ihan käsittämätöntä miten säät ovat suosineet meitä täällä. Dublinissa oli koko ajan aurinkoinen tai puolipilvinen sää, eikä yksikään reissumme ole vielä kärsinyt vesisateesta, jolta täällä ei kuulemma pitäisi välttyä. Joo, joo don't jinx it, mutta kun.... Ihan hauska katsella lumisia kuvia koti-Suomesta sekä Ruotsista kun täällä mennään reilusti plussalla ja puut ovat vielä vihreitä. Joinakin päivinä olen kyllä kateudella katsellut kaverini kuvia Taiwanista, jossa lämpötila ei tunnun menevän alle +27 millään ja miettinyt et olisihan sitä kohteensa voinut valita toisinkin. Ei sillä, en minä lähtisi tätä kokemusta ja näitä ihmisiä vaihtamaan mistään hinnasta.

Kind regards,

Sanna

Läpi repaleisen lokakuun

Mitäs, mitäs rento viikko venyi rennoksi kuukaudeksi. Siis blogin osalta, ei noin niinkun muun elämän. Pitää vähän luntata kalenterista mitä menneen lokakuun aikana tuli tehtyä.

• Tuli käytyä ihan vain iltapäiväkävelyllä jossain päin Peak Districtiä.
• Tuli vietettyä epäsosiaalinen viikonloppu Crewessa sisältäen Pride & Prejudice maratonin omassa huoneessa ja random junareissun Warringtoniin, joka muuten oli varsin viehättävä paikkakunta. Viikonlopun teema oli onneksi sama kaikilla, ei tarvinnut selittää sosiaalisen erakoitumisen ja suomalaisuuden olevan synonyymeja.

• Tuli pelattua eka (ja toistaiseksi vika...) korismatsi MMU:n väreissä. Ei mennyt putkeen ja loppuilta meni vihatessa kahden tunnin treenejä kerran viikossa, joukkuepelin olemattomuutta ja omaa jarruttelua kentällä kun pelotti miten jaksaa pelata täydet minuutit. Ei tämä systeemi kyllä täällä oikeastikaan kovin hyvin toimi, pelejä siirretään ja perutaan ja treeneissä on keskimäärin paikalla kolmannes pelaavasta kokoonpanosta. Voi kun osaisi ottaa nämä asiat itsekin vähän löysemmin rantein.

• Tuli vedettyä iso ruksi bucket listiin, kun käytiin katsomassa ManU:n matsi Fenerbachea vastaan. Ihan sellaista tunnelmaa Old Traffordilla ei tuossa matsissa ollut mitä odotin. Tiedä sitten johtuiko takarivin paikoistamme, siitä että chantit eivät tulleet niin selkärangasta kuin Riemun vastaavat vai kotijoukkueelle helpohkosta pelistä. Kokemisen arvoinen juttu silti ehdottomasti.  

• Tuli tehtyä koko täällä olo aikani epäonnistunein retki Stonehengeen ja Bathiin. Oli muuten ainut retki, joka on ostettu ulkopuolelta eikä suunniteltu itse... Jos joku on tulossa Britteihin vaihtoon niin välttäkää VIVA Manchesterin retkiä. Järjestettiin itsemme aamu seitsemäksi bussiin vain todetaksemme, että opas on puoli tuntia myöhässä ja koko päivän aikataulu meni pyllylleen tämän seurauksena noin alkajaisiksi. Stonehenge oli kyllä vaikuttava, once in a lifetime juttuja. Bath oli myös kaunis ja ihan erilainen kuin muut kaupungit Briteissä, joissa olen vieraillut.

• Tuli vastaanotettua ensimmäiset vieraat kotipuolesta, kun äitini ja kummitätini kävivät kylässä. Yksi päivä vietettiin Liverpoolissa ja kaksi Manchesterissa ihan vain suurkaupungin tunnelmasta, brittilän erikoisuuksista, hyvästä ruuasta ja seurasta nauttien ja pieniä kotiinviemisiä shoppaillen. 

• Tuli lennettyä Dubliniin lokakuun toiseksi viimeisenä, mutta siitä lisää omassa postauksessaan.

Tämän ohessa on tullut käytyä koulua, hengattua vaihtarikavereiden kanssa milloin kokaten, leffaa katsoen, ''kotikulmia'' kiertäen tai vain jonkun huoneessa löhöten. Koulu on sujunut mukavasti omalla painollaan. Luentoja on edelleen viikossa kolmena päivänä ja perjantai-iltapäiviin kuuluu kolmen tunnin rutistus sport pedagogy-kurssin practicalia erilaisten pallopelien muodossa. Netballiakin pääsin vihdoin kokeilemaan kyseisellä kurssilla muutama viikko sitten. Kotitehtäviä ei ole juurikaan ole ollut, mutta luennoilla ja seminaareissa puuhataan jatkuvasti kaikenlaisia esityksiä ja mallivastauksia ja keskustellaan, joten pelkkää penkissä istumista ja kuuntelemista opiskelu ei suinkaan ole ollut. Ajattelin kirjoittaa piakkoin ihan oman postauksen opiskelusta täällä ja avata kurssejani ja fiiliksiäni niistä siinä enemmän.

Arki tuntuu todella repaleiselta täällä, mutta se nyt kuuluukin asiaan. Tällaiselle rutiinien rakastajalle tuo vain tuntuu tuottavan toistuvaa itsensä psyykkaamista. Liikunta jää harmillisen vähälle ja siitä seuraa välittömästi niska- ja selkävaivoja ja päänsärkyä, jonain aamuna tulee niin kiire että kaurapuuro syödään kouluun kävellessä, yhtenä aamuna puuro vaihtuu lennossa smoothieen ja kulho unohtuu siivota pöydältä niin että se löytyy viikonloppureissun jälkeen vihreän homeen peitossa keittiön pöydältä, kolmen powerpont slaidin kirjoittaminen tuntuu ylivoimaiselta ja vanhojen salkkari-klippien tuijottaminen neljä tuntia putkeen puolestaan täysin välttämättömältä. Minut tuntevat miettivät varmasti samaa kuin minä itseksin, ei kuulosta yhtään minulta. Olen päättänyt täällä ollessani sanoa kyllä about kaikkeen ja ottaa tästä ajasta siinä mielessä kaiken irti. Paljon hyviä mahtavia juttuja onkin tapahtunut ja oma kaveriporukka muodostunut tiiviiksi. Ehtiihän sitä sitten taas kotona palata ruotuun, vaikka välillä tekisikin mieli painaa jarrua kaasun sijaan. Nyt on repaleinen lokakuu jo reilusti takana ja marraskuu on ollut tähän asti hyvin antoisa ja kivoja juttuja (ylläripylläri) on paljon tiedossa lähiviikkoina.

Koitan tykittää muutaman postauksen nyt putkeen viime aikojen kuulumisista, kun runosuoni vihdoin taas sykkii. 

Sincerely yours,

Sanna