Paluu ruotuun

ja muita iltapäivälehtien vetäviä otsikoita heti uudenvuoden jälkeen. Ja kesän koittaessa. Ja kesän jälkeen. Itse heitin tämän kliseisen fraasin ilmoille tämän viikon maanantaina. Parin viikon lähes täyspäiväisen vetelehtimisen jälkeen naamalle läsähti fakta, että koulutehtävien deadlinet häämöttävät kolmen viikon päässä. Akateemisesti pätevää englannin kielistä tekstiä pitäisi olla siihen mennessä sorvattuna noin viiden tuhannen sanan edestä minimoiduin kielioppivirhein.

Eihän siinä, tuumasta toimeen. Maanantai alkoi luennolta lintsaamisella ja pääkopan tyhjentämisellä viiden blogitekstin verran. Kyllä sitä muutakin tekstiä kai vähän tuli tehtailtua. Koko viikko jatkui samalla teemalla: käynnistymisvaikeuksia, mutta tulipahan tehtyä jotain. Nyt sunnuntai-iltana sain jopa pienen inspiraation, mutta aika ja energiavarastot loppuu auttamattomasti kesken kun aloittaa hommat iltaseitsemältä. No mutta hei, eikö maanantai olekin se paras päivä palata taas ruotuun! Kreikkalainen ystäväni heitti äsken tähän liittyen rohkaiseva lausahduksen (joka on kyllä muutenkin hänen joka kolmas lauseensa) ''Don't worry''. Aika huoleton olen kyllä omaksi itsekseni ollutkin, kai se kuuluisa pohjalainen työmoraali ei vain tahdo antaa periksi.

Onks tää se kun lemmikit ja omistajat alkaa muistuttaa toisiaan?

Nyt kun nerokkaan otsikon sanoma on purettu voin sujuvasti siirtyä muihin aiheisiin. Kuten meidän loistokkaaseen mission possibleen, kauden tokaan korismatsiin ja jouluostoksiin Chesterissa. Mission possible kuulostaa hauskimmalta joten pidetään jännitystä vielä hetki yllä. Keskiviikkona ajelimme tosiaan Manchesteriin pelaamaan kauden tokaa korismatsia. Lähtökohdat olivat jälleen huikaisevat: 6 pelaajaa, eksyminen matkalla jonka johdosta 12min aikaa lämmitellä, ei yhtään kunnon joukkuetreeniä sitten edellisen pelin sekä kadonneiden pelipaitojen saapuminen pesemättöminä poikien joukkueelta. Mitä sitä pienistä. Edellisen postauksen pohdinnoista inspiroituneena päätin ottaa homman vähän vähemmän vakavasti tällä kertaa. Se kannatti, ei olisi muuten pääkoppa kestänyt kaverin 18 pisteen johtoa ekan erän jälkeen ja 98-50 loppulukemia. Minkkien perinteinen murskatappiopelien tavoite kävi kyllä sopivasti toteen. Kotimatkalla tutkailin pöytäkirjaa ja huomasin, että olin paininut koko ottelun ajan toista suomalaista vastaan mutta tämä ei sattunut käymään ilmi ottelun aikana. Pitää varmaan alkaa varmuudeksi kiroilemaan suomeksi ettei vahinko pääse toistumaan.

 

Kun pelireissulta päästiin kotiin kaverit odottivat jo valmiina kokomustissa jätesäkkien kanssa. Koko viikon kohokohta eli mission stealing a christmastree oli käsillä. Ei olla vieläkään selvillä tehtiinkö oikeasti laittomuuksia vai päteekö tääläkin jokamiehenoikeus. Ihkaoma joulupuu saatiin kuitenkin hankittua läheisestä metsiköstä. Kävi kuitenkin niin hassusti, että jouduimme toteamaan etteivät lehtipuun oksat kestä maljakossa puolta vuorokautta pidempään. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan torstaina lähdettiin uudelle ryöstöretkelle. Tällä kertaa löydettiin havuinen versio, joka oli ihan oikeasti pieni puu. Ilta meni ruotsalaista glögiä nautiskellessa ja kuusenkoristeita askarrellessa. Voi olla, että sama kaava joudutaan toistamaan vielä muutamaan otteeseen ennen kuin pääsemme nautiskelemaan edes ennenaikaista jouluateriaamme.


Illalla mennään, illalla mennään



Kuusivarkaisiin, kuusivarkaisiin

ou jee

 





Ethän kerro kellekään

Kaikesta joulutohinasta inspiroituneena oli sitten pakko lähteä Chesteriin jouluostoksille lauantaina. Oikeasti otin hommaan viikolla jo pienen varaslähdön internetin ihmeellisessä maailmassa, sillä tiesin että kaikkia lahjoja en kuitenkaan saisi laukkuuni mahdutettua. Tarkoitus oli myös käydä paikallisella pop up -torilla, joka järjestetään kerran kuussa. Bongasin mainoksen jo ensimmäisellä Chesterin visiitillämme syyskuussa ja nyt vihdoin pääsin sinne. Voi mikä pettymys se sitten olikaan. Vajaa parikymmentä myyjää ja tarjonta vastasi Lapuan toria kauniina kesäpäivänä. Jos joku ei ymmärtänyt vertauskuvaa niin ei tarjonta ei todellakaan vastannut odotuksiani tai tarpeitani eikä yhtäkään pop up-toria, joissa olen Suomessa vieraillut. Vai olisiko joku halunnut hamahelmi pokemoneja tai röyhelöessuja? Nielin pettymyksen ja hoitelin ostokset lopulta kaupungin keskustassa ja outlet-kylässä. Kaupungin joulutori oli erittäin kaunis eikä läheskään niin täyteen ammuttu kuin Manchesterin vastaava viikkoa aiemmin, sille peukku.

Nyt painun vällyjen väliin katsomaan rästi-Salkkarit ja keskittymään tulevaan viikkoon. Keskiviikkoaamuna on lähtö Skotlantiin koko loppuviikoksi eli kuulumisia päivittelen varmaan sitten reissun jälkeen.

Kind regards,

Sanna