Viikko takana ja 13 edessä

Aikamoista haipakkaa. Edellisen kirjoituksen jälkeen koulu on alkanut tai no ''alkanut''. Viime viikon kolme päivää olivat vaihtareiden toisiin ja kouluun tutustumista varten. Viikonloppuna brittiopiskelijat saapuivat pelipaikoille ja tämä viikko on ''Fresher's week''  eli erilaisia infoja ja iltamenoja joka päivälle. Ensi viikolla päästään sitten tositoimiin, jännää.

Meidän kirjavalla vaihtariporukalla on nyt menty melko tiiviisti viikon verran. Mukaan mahtuu tyyppejä Kreikasta, Ruotsista, USA:sta, Saksasta, Puolasta, Etelä-Afrikasta, muutama Belgiasta, (liian) monta Hollannista sekä hämmentävän monta Suomesta siihen nähden, että minä olen ainut neljästä joka n syntyjään suomalainen. Monikulttuurinen maa tunnetusti. Ryhmä on muotoutunut nopeasti ja kaikki alkavat löytää paikkansa tässä väliaikaisessa perheessämme. Suurimmat kulttuurishokit ovat itselläni liittyneet toistaiseksi ihmisten erilaisiin ruokailutottumuksiin. Hoikat mimmit vetävät lounaaksi valkoista paahtoleipää, jossa on nutellaa välissä. Parhaiten on ehkä synkannut ruotsalaisten kanssa (kyllä, kaukana kotoa homma voi kääntyä näinkin päin) ja kaikkien kanssa tulee onneksi juttuun. Toinen kulttuurishokki liittyy ikään, ei tosin itseni vaan muiden puolelta. Ilmeisesti muualla vain kävellään sisään yliopistoon koska meikäläinen on 23-vuotiaana ''vanha'' täälä. Juttelin eilen ryhmäytymisessä yhden vielä puberteetin keskellä painiskelevan brittipojan kanssa ja esiteltyäni itseni liikunta-alan vaihtariksi hänen kommenttinsa oli ''you must be older''. Onneksi on itsetunto kohdillaan :D

Meidän flat (=7 hengen huoneisto yhteisellä keittiöllä) on varsinainen sekasikiö. Kaksi muuta vaihtariflattia oli lähes alusta asti täynnä, mutta meille porukkaa on tullut parin päivän välein ja edelleen täyttöaste on 5/7 ja siihen se taitaa jäädäkin. Ensin tulin minä viikko sitten lauantaina, sunnuntai-iltana tuli belgialainen futaripoika, tiistaina viulunsoittaja Hong-Kongista, sunnuntaina ompelua harrastava tyttö Belgiasta ja toissapäivänä maanantaina marokonsuomalainen poika Turuust. Muissa flateissa jengi kokkaa ja syö pääosin yhdessä. Meidän flatissa minä olen ainut, joka ylipäätään valmistaa muuta kuin pakastepizzaa/lämpimiä leipiä. Ollaan jo aloitettu ruotsalaisen kaverini kanssa kokkikerhon pito kolmelle onnettomimmalle yksilölle.

Koulussa tosiaan on ollut toistaiseksi kovin iisiä. Keskiviikkona vähän infoa ja illalla keilausta ja ruokaa (missäs muuallakaan kuin Pizza-Hutissa) koulun piikkiin. Torstaina käytiin Manchesterin kampuksella avajaisissa ja perjantaina pelailtiin porukalla mm. softballia ja ultimatea. Tämä viikko on tosiaan brittiopiskelijoiden ensimmäinen viikko ja täynnä kaikenlaisia infoja ja messuja, joihin me ollaan vaihtelevalla menestyksellä osallistuttu myös vaihtariporukalla. Ensi viikolla alkaa sitten koulu ja samalla viikkoaikataululla mennään joulukuun puoliväliin asti. Valitsin itselleni kolme 7,5 nopan arvoista kurssia eli aika kevyellä mennään. Kurssit ovat Physical Education and Sport Pedagogy, Children's Health and Exercise sekä Sporting Cultures. Halusin jotain rentoja ja erilaisia kursseja mitä kotona teen ja 6 tuntia viikossa practical-opintoja kuulostaa juuri siltä. Katsotaan miten mimmin käy ekalla futistunnilla...

Onhan tässä ehditty jo vähän reissatakin. Viime maanantaina olin tosiaan itsekseni Manchesterissa ja heti torstaina mentiin uudestaan koulun kustantamana. Seikkailua kaupungilla ja irlantilaista tanssia kampuksella. Hauskaa ja hikistä! Lauantaina teimme melkein koko vaihtariporukan voimin päiväreissun Liverpooliin. Tämä pienehkö futiskaupunki osui ja upposi. Simppeli ja helposti lähestyttävä, merenranta ja kaikki olennainen oli saatavilla. Niin eikä hukattu lopullisesti yhtään sankaria, vaikka potentaalia ongelmiin oli. Tulevana viikonloppuna mennään sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle ja katsomaan raveja Chesteriin. Meikäläisen lenkkarit eivät kuulemma ole riittävän fancyt, joten pakko mennä kenkäkaupoille. Mekon sentään vahingossa ehdin jo ostaa. Palailen taas kun ehdin!

Istuskelin tässä keittiössä ja pyysin hollantilaista Pimiä kirjottaan terkut: 
Ik heb Sanna ontmoet hier in Engeland en we hebben hier al veel gedaan met z'n allen de afgelopen dagen. Het grootste deel daarvan bestond uit drinken met z'n allen en feesten de afgelopen dagen wat enorm gezellig was. 

P.S. Nyt on jo pari purkkia B&J:ä tuhottu.

Kind regards,
Sanna

mistä puhutaa kun puhutaa Mansest

muutaki kun lätkä, mustamakkara ja naiset... ei kun hei väärä Manse. Sielä toisessa, pikkusen isommassa tuli vierailtua eilen. Ihan helmi mesta ensinäkemältä. Mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Vaihtoehdot junalippuihin olivat nopea ja kallis vs hidas eikä tämän 50kmlaihialtakotoisin-tyypin ollut vaikea päättää millä lähteä reissuun. 55min matka oli onneksi ihan siedettävä. Oli hauska huomata miten maisema muuttui vasta viimeisen väliaseman jälkeen punatiilestä perinteiseksi eurooppalaiseksi suurkaupungiksi. Asemalta hyppäsin bussiin jonka kyljessä luki taikasanat ''free bus to city centre'' ja ''free wifi''. Ihan vahingossa tuli astuttua bussista ulos toivotuille nurkille muutaman minuutin ajelun jälkeen joten suuremmilta seikkailuilta vältyin.

Crewen asema

Jokin paikka jossain päin Manchesteria

Päivän tavoitteina oli shoppailla ja päästä syömään korealaista bibimbapia. Nähtävyyksiä tulee varmasti katseltua sitten vaihtariporukassa (ja paremmassa opastuksessa). Bussista hyppäsin tosiaan nähtyäni Primarkin valotaulut, koska jokin tässä huonosti ommeltujen keinokuituvaatteiden keskittymässä aina vetää puoleensa. Tiesin, että löytäisin sieltä halvan yöpuvun, jonka totesin tarvitsevani paleltuani kaksi yötä liian kesäiseessä versiossa. Yöpuvun lisäksi tarkasta seulasta pääsi lopulta pari muutakin vaatekappaletta läpi ja reilun tunnin urakoinnin jälkeen tupsahdin jälleen puolivahingossa myymälän toisesta ovesta suoraan kaupungin keskeisimmälle ostoskadulle Market Streetille. Ihan erityisesti mieltä nostatti siinä vaiheessa kuitenkin katusoittaja, joka veti haitarilla mahtavaa rallia ''Those Were the Days'' -biisistä. Samaisella kadulla sijainnut Manchester Arndale ostoskeskus oli jopa masentavan iso varsinkin kun olin saanut päähäni, että se pitää koluta huolellisesti läpi. Ostossaldo ei lopulta ollut kovin kummoinen, mutta päivän lopuksi taistelin hetken paikallisen reittioppaan kanssa ja matkasin sitten lyhyen bussimatkan keskustan ulkopuolelle Seoul Kimchi -nimiseen paikkaan syömään mitäs muutakaan kuin sitä bibimbapia. Pakkomielle kyseiseen ruokalajiin tuli joskus Australian Masterchefista ja hyväähän se oli. Sihisevän kuumassa kulhossa vihanneksia, valintani mukaan katkarapuja sekä koko komeuden keskelle isketty kananmuna. Paluumatkalla iski ruuhka ja lopulta aikaa ei jäänyt kuin asemalle tallusteluun. Ihan vähän väsytti kun istahdin junan penkkiin ja haaveissa oli pienet päikkärit kunnes havaitsin uuden brittien kummallisen tavan: junavaunun jokaisessa ikkunassa oli ne pikku luukut auki ja +15 kelillä 150 km/h vauhdissa viima oli melkoinen. Keskityin sitten koteloimaan itseni villatakin sisään. Ja kyllä, olisin voinut sulkea ikkunat mutta vaunu oli täynnä paikallisia eikä kukaan näyttänyt asiasta välittävän niin en minäkään uskaltanut. 

No se bibimbap

Market Street

 

Citypäivän habitukseen jakso vielä panostaa...

Sanomattakin selvää, että uni maistui. Tämän päivän olenkin pyhittänyt akkujen latailulle. Fiilistelin aamulla tuota 50m päässä olevaa kauppaa kun tajusin aamupuuron sujahtaessa mikroon, että raejuusto ja marjat on loppu. Melkein vannon, että palasin ennen kuin mikron kello ehti kilahtaa. Aamupalan jälkeen testiin pääsi asuntolan pyykkitupa missä totesin, että sähkövikainen Electroluximme kotona hoitaa homman huomattavasti paremmin. Ei kuitenkan parane valittaa, kun vaihtoehtona on nyrkkipyykki. Päivällä kokkaillessani opin, etten tykkää kesäkurpitsanuudeleista. Iltapäivällä kävin testaamassa koulun kuntosalin, joka oli sopivan kokoinen ja viihtyisä. Olin etukäteen siinä uskossa, että täällä olisi käytössä jokin muu painoyksikkö kuin grammat joten yllätyin iloisesti kun kännykän painomuunninta ei tarvittukaan. Laitteetkin olivat saman valmistajan kuin kotoisasti liikunnalla. Pari erikoisuutta pisti tääläkin silmään: aerobisia laitteita oli älytön määrä suhteessa muuhun varusteluun, jälleen kokolattiamatto, salilla ei ollut lisäkseni yhtäkään naista (reilun tunnin aikana toistakymmentä miestä siellä kyllä ehti pyörähtää...). Varmaan olin heidän silmiin aikamoinen kummajainen korvatessani skipatessani juoksumaton ja ollessani, no, ei-mies. 

...tänään olikin sitten paluu koko-adduun

ja pyykkitupaan.

Huomenna alkaa koulu (ja sosiaalinen elämä) joten nämä selostukset päivieni lähes kellontarkasta etenemisestä toivottavasti päättyvät ennen kuin ovat päässeet kunnolla alkuunkaan. Loppuviikko on uusien orientaatiota sisältäen ohjelmaa ''tea and pastries'' -hetkestä joihinkin irlantilaishenkisiin kekkereihin. Katsotaan, jos viikonloppuna ehtisi palailla Ben&Jerrys kainalossa (en ole vieläkään ehtinyt syödä yhtäkään!!). Oli muuten ekat tekniset ongelmat bloggerin kanssa, kuvat on nyt tyhmästi pötkössä soriii.

Sincerely yours,

Sanna

All good everything

Ensimmäisiä huomioita Britanniasta:

• taksit ajaa lujaa
• postiauton ajaminen väärältä puoellta ei ollut mitään verrattuna tähän vasemmanpuoleiseen liikenteeseen
• lehmiä ja lampaita on PALJON (jopa hei lapualaiselle)
• maisema näyttää muuten samalta kuin Suomesssa, mutta horisontissa näkyy havupuiden sijaan lehtipuita
• britit eivät ole ihan niin ystävällisiä kuin pelkäsin
• tämän alueen murretta ei vaan tajuuu
• subia ei tilata kokonaisena ja puolikkaana vaan ''6 inch'' tai ''footlong''
• kana on kuutioitu valmiiksi subin väliin
• taksit ovat semmoisia hassun näköisiä pyöreitä muodoiltaan niin kuin telkkarissa
• kaikki talot ja kaikki muukin on rakennettu punatiilestä, ihan kaikkki
• heinäpaalit ovat täällä mustia
• siideriä myydään 100 metrin päässä lähikaupassa 1,5 litran pulloissa ja vielä halvalla
•  samaisessa kaupassa opiskelijat saavat kaikesta -10% - myös alkoholista
• kaikki leipä ja leivonnaiset näyttää siltä etten halua pistää niitä suuhuni
• maidon kanssa sama ongelma
• wc/suihkutilastani tulee mieleen ruotsinlaivan hytin vastaava, mutta onpahan edes oma
• paikallisen opiskelijajärjestön mielestä juuri omaan asuntoon muuttanut opiskelija tarvitsee pelikortit ja purkillisen hillosipuleita, missä on mun salt&vinegar sipsit kysyn vaan?!
• kokolattiamatot rulaa

Tokan päivän huomioita:

• vessa vedetään seinässä olevasta ovenkahvan näköisestä kapistuksesta (kyllä, kävin vessassa myös ekana päivänä mutta nyt rupesin pohtimaan asiaa syvällisemmin)
• britit eivät käytä päiväpeittoja tai ainakaan niitä ei saa hankittua mistään
• 1£ shoppeja löytyy joka nurkan takaa  ja cmoon mitä tavaraa niistä löytyy (krääsän lisäksi) esim. Aussien hoitoaineita, 170g Tobleroneja ja Pandan lakupusseja (halvempia kun Suomessa!!)
• epäterveellinen  ruoka on älyttömän halpaa ja terveellinen ruoka on myös halpaa = ruoka on halpaa tai semmosta sopivan halpaa ettei rupea arveluttamaan missä se on kasvanut... esim. kanan kilohinta about 7€ vs Suomen 10+€
• Marks & Spencer on kova juttu
• junien ja bussien aikataulujen ja hintojen vertailu on raivostuttavaa, VR monopoli vaan tännekin
• sähköä yritetään ihan tosissaan säästää
• alan ymmärtää miksi kokolattiamattoja suositaan täälä, lattialämmitys ei ole ilmeisesti rantautunut tälle saarelle (villasukat <3)
• yksikään vastaantulija ei paria maantiepyöräilijää lukuunottamatta ole näyttänyt sporttiselta, kaikki on semmoisia ''veteliä''
• miksen ole aiemmin käyttänyt seesamiöljyä ruuanlaitossa?!
• Ben&Jerrys maksaa 2,50€ eli 3€
• Ellesse on kova juttu
• Here on loistava sovellus (kyllä, ensikertalainen)
• olen oppinut 1,5 päivässä pyytämään varmuudeksi anteeksi kaikkea
• en ole vielä hirveästi haikaillut seuran perään (olen ainoa asukas 7 hengen flatissamme) mutta tänään kun näin että naapuri flatissa asuu jo kaksi tyttöä tuli pieni seuran kaipuu (se naapuri flat on kahden lukitun oven päässä), onneksi enää pari päivää koulun alkuun
• asuntolan alue on aidattu ja videovalvottu, täällä kiertää vartija ja minun täytyy käyttää kolmea eri avainta ennen kuin pääsen huoneeseeni, aika turvallista
• herneet on hyviä myös tässä maailman kolkassa
• täälä oleminen tuntuu ihan hyvältä just nyt :)

Seuraavan kolmen kuukauden majapaikka (kuva ei anna kollossille oikeutta)

Seuraavan kolmen kuukauden opinahjo, aika symppis

Huomenna pääsen suunnittelemalleni Manchesterin reissulle (yksin), jee! 

PS. Eka flat-kämppis tuli just! Belgialainen poika, joka tulee samaan tiedekuntaan ja ensijutustelulla ihan mukavakin.

Yours sincerely, 
Sanna

Yksi yö lähtöön on

Laskin aivan itse. Sain ekasta postauksesta positiivista palautetta luotettavilta tahoilta joten uskaltanen jatkaa tätä touhua. Viime viikkojen vakiokysymys kuului viimeksi hetki sitten isäni suusta puhelimessa: jännittääkö? Olen yllättänyt itseni kerta toisensa jälkeen vastaamalla rehellisesti ei. Minä, joka jännittää 15 vuoden jälkeen edelleen jokaista korismatsiakin niin että vatsa on aamulla sekaisin.  Tänä aamuna kyllä taisin vähän jännittää edessä oleva pakkausurakka ja hyvästit rakkaalle kenkähyllylle. Annoin itselleni luvan tuoda sinne ''perheenlisäystä'' kanssa, mikä motivoi jättämään hieman enemmän omaisuutta kotiin.

Alkuviikosta tuli nukuttua pari yötä todella huonosti, luultavasti silloin jännitin alitajuisesti tai sitten olin vain niin innoissani että ehdin sittenkin Liikunnan metsäretkelle. Kyseinen retki taisi viedä viimeisetkin mehut tästä naisenalusta, sillä loppuviikon olen kaatunut joka ilta rättiväsyneenä sänkyyn ja kuorsannut tyytyväisenä aamuun asti (ei sillä että silmäpussit olisivat osoittaneet katoamisen merkkejä, päinvastoin). Pieniä mutkiakin ehti matkaan tulla mm. yllättäen hajonneen matkalaukun kanssa. Onneksi ihmisen sanaan vielä luotetaan ja tuttavapiiristä löytyy paljon avuliaita ihmisiä. Viimeinen yö menee parhaan kaverin sohvalla pari karvaturria kaverina ja lentokoneen pitäisi rullata kiitoradalle lauantaiaamuna kello 8:25.

Manchesterin yliopiston suunnalta asiat on hoidettu mieltä lämmittävän hyvin. Minua on kentällä taksi vastassa, joka ajaa minut vajaan tunnin matkan päähän Creween. Minä ja laukut kiitämme. Suuria odotuksia asuntolan suhteen ei ole, mutta pienet tuuletukset tuotti viime viikolla ensin tieto omasta vessasta ja sitten vedenkeittimestä vakiovarusteena (=aamupuuroa!!). Toivotaan, että tätä riemua ei minulta viedä.

Perus suomalaisena erakkoluonteena olen jo ehtinyt haaveilla yksinäisestä lauantaipäivän seikkailusta Crewen keskustaan ruoan ja kaupan toivossa. Hirveän harmillista, jos joku sosiaalinen kämppis pilaa nämä suunnitelmat. Orientaatio alkaa vasta keskiviikkona, joten ajattelin että maanantaina voisi lähteä seikkailemaan Manchesterin keskustaan niin ikään yksin (...).  Koululla ruoka on kuulemani mukaan yksinkertaisesti kallista ja pahaa joten katilakauppa olisi ainakin kiva löytää. Pitääpä näpytellä Googleen IKEA Manchester... 

Opintojen alusta ja orientaatioviikosta ei ole vielä oikein mitää ajatuksia. Ohjelman olen tulostanut ja sähköpostikansio alkaa täyttyä fuksi-tapahtumien spämmeistä. Näihin ajattelin kuitenkin syventyä vasta pötkötellessäni asuntolan sängyssä. Kurssejani ei ole vieläkään vahvistettu joten toistaiseksi odotan vain sormet ristissä, että saisin ne kurssit mitä todella valitsin, enkä joutuisi testata kuinka paljon viiniä tarvitsen ennen kuin lihasten latinankielisten nimien pänttääminen alkaa luonnistua.

Tässä vaiheessa tekstiä tapahtuu matkan paras juttu. Juna saapuu Tampereelle, mikä tarkoittaa junan kääntymistä ja matkustamista naama menosuuntaan loppumatkan. Terkkuja vaan muille matkapahoinvoinnista nauttiville. Nyt kun kirjoitusolosuhteet olisivat lähes optimaaliset alkavat kuulumiset loppua. Seuraavan kerran palailenkin sitten varmaan Britannian auringon (sadepilvien) alta.

Yours sincerely,

Sanna

Kuka, mitä, ketä, mitä, häh?

Jostainhan se tarina on aloitettava ja loogisinta on kai aloittaa kertomalla mikä on homman nimi. Ihan vain siltä varalta, että lukijoiden joukkoon eksyy joku muukin kuin poikaystävä/sukulainen/kaveri. Eli morjesta, olen Sanna, terveyskasvatuksen opiskelija Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä ja lähden viettämään syksyä 2016 Manchesteriin vaihto-opiskelun merkeissä.

Keksin itselleni kolme hyvää syytä alkaa kirjoittaa tätä blogia. Haluan pitää päiväkirjaa reissusta, että voin sitten kiikkustuolissa esittää muistavani tästä jotakin. Haluan tottakai välittää kuulumisiani koti-Suomeen, että iltoihin kuuluisi muutakin kuin skypettelyä. Lisäksi ajattelin tänne tarinoimalla mahdollisesti välttäväni vaihtoraportin kirjoittamisen yliopistolle.

Kohteenani on siis Manchester Metropolitan Universityn Cheshiren kampus ja liikuntatieteiden (Exercise & Sport Science) tiedekunta. Kampus sijaitsee Crewessä reilun 50 kilometrin päässä Manchesterin keskustasta. Opinnoista ja yliopistosta lisää myöhemmin sitten kun itsekin niistä jotain tiedän.

Lähtö on 10.9. eli viimeiset 9 päivää menossa Suomessa. Niihin mahtuu vielä mm. bileitä, juoksutapahtuma, kokouksia, jälleennäkemisiä, hyvästejä hetkeksi, kenkäaddiktin pakkausongelmia, kynsien lakkaamista ja tunteiden vuoristorataa. Kaikesta huolimatta eihän tässä voi kuin innolla odottaa noiden yhdeksän päivän kulumista ja sitä aamua, kun seisoskelen Helsinki-Vantaan ykkösterminaalissa liian aikaisin liian täysien matkalaukkujeni kanssa!

Tervetuloa seuraamaan mun BrExchangea (hehe), oli tarkoitusperäsi mikä tahansa.

Yours sincerely,

Sanna